Ummehtunut vasemmistohegemonia ja omahyväinen kulttuuriväki
Suomen vasemmistolainen kulttuuriväki sai itkupotkuraivarin, kun perussuomalaiset rynnistivät eduskuntavaaleissa jo toiseen peräkkäiseen suurvoittoonsa. Moni kulttuurivaikuttaja astuikin heti vaalien jälkeen julkisuuteen nielemään karvasta tappiotaan ja nyyhkyttämään kansallismielisten perussuomalaisten ja konservatiivisten maaseudun keskustalaisten voittoa arvoliberaaleista ja punavihreistä puolueista.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vasemmistolainen kulttuuriväki sai mitä ansaitsikin. Kyseinen muita ylenkatsova porukka on jo puolen vuosisadan ajan kilvan halveksinut ja polkenut kansallisia perinteitä ja kansallisidentiteettiä kansan enemmistön mielipiteistä piittaamatta. Kansa ei tällaista toimintaa vaalituloksen perusteella selvästikään enää hyväksy.
Vaalitulos kertoo karua kieltä Suomen kansan jakaantumisesta kahteen eri leiriin: perinteisiin arvoihin enemmän tai vähemmän nojaavaan enemmistöön sekä perinteitä murentavaan, vasemmistohegemoniaa kannattavaan vähemmistöön. Moni varmasti pohtii parasta aikaa sitä, miten olemme ajautuneet yhteiskunnassamme tällaiseen tilanteeseen. Yritän osaltani tässä kirjoituksessa avata kansamme jakautuneisuuteen johtaneita eri tekijöitä.
Siirtyminen vasemmistohegemoniaan
Nykyisen yhteiskunnallisen jakautumisen voidaan katsoa saaneen alkunsa 1960-luvulla nousseesta sukupolvikapinasta ja nuorison keskuudessa virinneestä radikaalista idealismista. Toisen maailmansodan jälkeen läntisessä maailmassa erityisesti nuoremman väen keskuudessa alkoi kyteä suunnaton viha länsimaista yhteiskuntaa ja perinteistä kulttuuria kohtaan. Tähän vaikuttivat vahvasti länsimaalaisten potema kollektiivinen syyllisyydentunto kolonialismin aikakaudesta sekä natsi-Saksan aiheuttamat traumat toisessa maailmansodassa. Euroopan maaperä oli otollinen vihan kylvämiselle kansallismielisyyttä, kansallisuusaatetta ja yhtenäisen kansan ajatusta vastaan. Sen varjolla poliittinen vasemmisto pyrki edistämään toisenlaista yhteiskunnallista agendaa. Erityisesti radikaalivasemmisto kykeni onnistuneesti hyödyntää ihmisten hämmennystä, pettymystä ja uuden kaipuuta oman agendansa edistämiseksi. Se tähtäsi länsimaisen yhtenäiskulttuurin ja kulttuuriperinnön tuhoamiseen kulttuurisen itseinhon edistämisen keinoin sekä vasemmistolaisen yhteiskuntajärjestelmän luomiseen vanhan tilalle.
Kyseinen ”internationaaliksikin” kutsuttu tuholaisjoukko on todistettavasti historian aikana pyrkinyt harjoittamaan erilaista soluttautumistoimintaa lännessä. Esimerkiksi Neuvostoliiton salaisen poliisin, KGB:n, tavoitteena oli aikoinaan marxismin levittäminen kaikkialla länsimaailmassa. Tähän kuului kaikkiin olennaisiin yhteiskunnallisiin elimiin soluttautuminen ja lopulta niiden valtaaminen. Yhdysvallat pyrki torjumaan lännen mädätystä kaikkein voimakkaimmin, mutta tästä huolimatta erilaiset radikaalit vasemmistoryhmät onnistuivat valtaamaan yliopistot ja median erityisesti Vietnamin sodan myötä. Euroopassa tilanne oli valitettavasti vieläkin huonompi. Suomessa soluttautumista harjoittivat muun poliittisen vasemmiston ohella ennen kaikkea niin kutsutut stalinistit ja taistolaiset, jotka valtasivat ensin yliopistot ja myöhemmin teatterit, koulut, tiedotusvälineet ja oikeuslaitoksen.
Merkittävä osa sukupolvikapinaa sekä stalinistien ja taistolaisten toimintaa oli Neuvostoliiton vaikutusvallan lisääminen Suomessa, jota kestikin 1960-luvulta aina 1980-luvun loppuun asti. Kyseistä perinteisen länsimaisen yhteiskunnan tuhoon tähtäävää mädätystä oli tuohon aikaan erityisen vaikea torjua pääasiassa YYA-sopimuksen ja sen aiheuttaman sotilaallisen uhan vuoksi.
Neuvostoliiton viimein romahdettua 1990-luvun alussa ja sosialistiblokin murruttua vasemmistoväki koki suurta henkistä tuskaa. Samalla he myös ymmärsivät sen, että länsimainen työväki kannatti laajasti perinteistä kulttuuria ja aatemaailmaa sekä vakaata yhteiskuntaa, jotka tekivät kommunismin leviämisen mahdottomaksi. Menneisyyden virheistä viisastuneina vasemmistolaiset alkoivat pyrkiä muutosta kohti keskittymällä entistä enemmän länsimaisen kulttuurin mädättämiseen ja kulttuurihegemonian haltuunottoon. He onnistuivatkin melko pian ottamaan haltuunsa kaikki merkittävät yhteiskunnan viralliseen mielipideilmapiiriin vaikuttavat instituutiot. Muutosta palvelemaan synnytettiin muun muassa niin kutsuttu punavihreys, johon kuului merkittävänä osana muun muassa eurooppalaisten traditioiden halveksunta, feminismi, pasifismi, globalismi, kiihkomielinen vähemmistöjen etujen ajaminen sekä massamaahanmuuton ja monikulttuurisuuden edistäminen. Talousbolševismi muuttui kulttuuribolševismiksi, mutta päämäärät pysyivät samana.
Kaiken kaikkiaan edellä kuvatussa ilmiössä on kyse arvoista ja uskomuksista, jotka olivat radikaaleja vielä 1960- ja 1970-luvulla, mutta joista tuli valtavirtaa eliitin keskuudessa 1990-luvulta lähtien. Kyseiset, aiemmin radikaalit ajatukset ovat nykyisin jo niin valtavirtaistuneet, ettei niitä enää osata yleisesti nähdä yhteiskunnassamme radikaaleina. Sen sijaan nykyisin kaikki ennen normaalina koettu traditionalistinen ja nationalistinen ajattelu nähdään radikaalina.
Mitä kaikkea vasemmistohegemoniasta on loppujen lopuksi seurannut suomalaiselle yhteiskunnalle? Kun 1960-luvun lopulla kytenyt nuorisokapina löi kansallista ajattelua kansainvälisyydellä, Karl Marxilla, Neuvostoliitolla ja Saksan Demokraattisella Tasavallalla peräänkuulutti tämän seurauksena 1970-luvun lopun nuoriso kansainvälistä itsekkyyttä, yksilökeskeistä ajattelua ja oman henkilökohtaisen nautinnon tavoittelua. Kollektivismi ja yhteisen hyvän ajatus murentuivat ja korvautuivat yksilökeskeisellä oman edun tavoittelulla.
Ajattele ”oikein”!
Tyypillistä vasemmistohegemonialle on se, että se pyrkii kieltämään kaikki ikävät tosiasiat sekä vaientamaan sen kannalta epämieluisan ja haitallisen yhteiskunnallisen keskustelun. Tästä on myös käytetty yleisesti nimitystä poliittinen korrektius. Tähän päivään tultaessa vasemmistohegemonian kannattajat yliopistoissa, tiedotusvälineissä, politiikassa, oikeuslaitoksissa ja muualla yhteiskunnan järjestelmässä ovat onnistuneet viemään läpi ajatuksen poliittisesta korrektiudesta lähes kaikilla kulttuurin ja yhteiskunnan aloilla. Tämän seurauksena perinteiden haastamisesta on tullut poliittisesti korrektia ja niiden kannattamisesta poliittisesti epäkorrektia. Nykyisin ei ole poliittisesti korrektia esimerkiksi kritisoida maahanmuuttoa, monikulttuurisuutta ja globalisaatiota tai kannattaa traditioita. Jos sorrut moiseen julkiajatteluun, on edessäsi julkinen nöyryytys valtamedian myötäavustuksella ja etenemisesi yhteiskunnan portailla tullaan estämään. Kun ”oikeat” ajatukset on kerran onnistuttu vasemmiston toimesta istuttamaan osaksi yhteiskunnan virallista mielipideilmapiiriä ja järjestelmää, ainoastaan kyseisten ajatusten kannattajilla on mahdollista edetä yhteiskunnassa eteenpäin.
Kaikista näkyvimmin poliittisen korrektiuden saralla on toiminut nykyinen valtamedia, jolle perinteitä halveksivasta monikulttuurisesta yhteiskuntaideologiasta on muodostunut pyhä opinkappale. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan mainita julkisrahoitteisen Yleisradion laissa säädetty velvoite edistää monikulttuurisuutta. Ottaen huomioon Ylen monikulttuurisuusmission ja koko toimittajakuntaamme yleisesti leimaavan vihervasemmistolaisen ajatusmaailman voidaan perustellusti väittää, että suomalaiset ovat jatkuvasti altistettuina asenteelliselle ja epäobjektiiviselle monikulttuurisuuspropagandalle.
Tosiasiassa vasemmistohegemoniassa on kyse pelkästä näennäissuvaitsevaisuudesta ja kaksinaismoralismista. Selvimmin tämä näkyy vasemmistohegemonian kannattajien suhtautumisessa uskontoja kohtaan: kristinusko nähdään kaiken pahan alkuna ja juurena, kun taas islam pyritään kohottamaan kaiken kritiikin yläpuolelle. Samalla he esimerkiksi kritisoivat kärkkäästi evankelisluterilaisen kirkon piirissä esiintyvää naispappeuden vastustamista, mutta eivät lähde läheskään yhtä voimakkaasti tuomitsemaan islamiin kiinteästi kuuluvaa brutaalia naisten alistamista.
Vasemmistohegemonian kannattajat pyrkivät tekemään kaikista vähemmistöistä uhreja. Tämän jälkeen he ryhtyvät kiihkomielisesti puolustamaan näitä ”sorrettuja” väestönosia ja siten pyrkivät pönkittämään omaa agendaansa ja valta-asemaansa yhteiskunnassa.
Vasemmiston ja oikeiston epäpyhä allianssi
Vasemmistohegemonian kannattajat eivät ole enää tänä päivänä välttämättä talous- ja sosiaalipoliittisesti vasemmistolaisia, vaikka käsite vasemmistohegemonia antaa helposti näin ymmärtää. Heitä kuitenkin esiintyy pääasiassa enemmän poliittisen vasemmiston kuin perinteisen oikeiston piirissä. Vasemmistohegemoniaa tukevat ajatukset ovat kuitenkin alkaneet huolestuttavaa vauhtia valtavirtaistua liberaalin porvarillisen suvaitsevaisuuden sala-asussa myös Suomessa ennen vahvasti konservatiivipuolueina tunnetuissa kokoomuksessa ja keskustassa. Nykyistä poliittista vasemmistoa ja oikeistoa yhdistääkin tänä päivänä enenevissä määrin unelma yhteisestä maailmasta ilman valtioiden välisiä rajoja, jossa eri kansat ja kulttuurit sulautuvat yhdeksi homogeeniseksi maailmankulttuuriksi, missä kulttuurien väliset mahdolliset erot ovat lähinnä kosmeettisia.
Koska vasemmisto ja oikeisto elävät tänä päivänä liitossa keskenään, on tästä syystä kansallismielisyys ainoa varteenotettava vastavoima nykyiselle rahanvallan ja monikulttuurisuuden nimiin vannovalle globalistiselle järjestelmälle. Jos haluamme aidosti palauttaa vallan takaisin kansalliselle tasolle, pois ylikansallisten päätöksentekoelinten, monikansallisten suuryhtiöiden ja niitä tukevien poliitikkojen käsistä, on saatava aikaan kansallismielinen vallankumous.
Olli Immonen
kansanedustaja (ps.)
Oulu
Kansallismielinen vallankumous ja yksipuoluejärjestelmä epäpyhän liberaalin ja toisiaan ymmärtävän vasemmiston ja oikeiston tilalle? Olin jo elättelemässä toiveita paremmasta Tynkkysen puheenvuoron perusteella. Taisi olla turhaa.
Huolimatta hyvästä vaalituloksesta ei megalomaniaan ole aihetta. Olkaa ihmisiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikken itseäni vasemmistolaiseksi luekaan niin en mä sellaisiakaan ihan niin paljon vihaa että olisin sulkemassa niitä yhteiskunnan ulkopuolelle.
Sitäpaitsi varsinaista poliittista perinteistä vasemmistoa Suomesta taitaa löytyä kovin vähän. Taiteilijat taas taiteilee koska sananvapaus. En ole ajatellutkaa että mun kaikesta siitä pitäisi pitää.
Varsinaiseen, perinteiseen, pikimustaan vasemmistoon vertaisin mieluummin nykyisiä Venäjän myötäilijöitä. Länsi- ja EU-vihassaan ne hyväksyvät kritiikittä itänaapurimme tekemät toimet ihmisoikeusloukkauksineen ja sananvapausrajoituksineen. Ehkäpä jotain ideologistakin yhtymäkohtaa löytyy, vasemmistolaisuutta se ei ole. Venäjä kun on kovasti nationalistinen ja kaikkea muuta kuin vasemmistolainen maa nykyisin.
Ilmoita asiaton viesti
En ole perussuomalainen enkä koskaan heitä äänestänyt, mutta itsekin juuri tuoressa blogikirjoituksessani arvostelin YLE:n haastattelemaa filosofia Timo Airaksista, jonka mielestä on ”hirvittävää” kun kahden suurimman puolueen johtajat ovat niiiiin konservatiivisia. Olen siis siitä asiasta samaa mieltä Immosen kanssa, että tuollaista tunkkaista vasemmisto/älymystö-öyhötystä sietääkin arvostella. Kieltämättä muistuttaa kovin 70-luvun sosialismia tuollainen ajattelu, että ihmisten pitäisi ikään kuin ajatella ”oikein” ja sitten ”väärin” ajattelevat suljetaan kaikenlaisten keskustelujen ja päätöksenteon ulkopuolelle. Ei demokratia toimi niin. Olen sitä mieltä, vaikken itse Keskustaa tai Persuja äänestänytkään.
Siinä kuitenkin Immonen ja jotkut muutkin persut menevät vähän metsään, että he haastavat tuon tunkkaisen vasemmistolaisuuden omalla tunkkaisella kansallisromanttisella öyhötyksellään. Silloin pahimmillaan lopputulos on täysin sama asenne kuin näillä arvostelluilla vasemmistolaisilla, ainoastaan eri arvomaailmasta käsin. Minun mielestäni persut eivät ole yhtään sen parempia, jos he itse julistautuvat ”oikein” ajattelijoiksi (vedoten mm. kansan tahtoon) ja sitten haluavat sen jälkeen sulkea pois vasemmistolaiset kaikesta keskustelusta ja päätöksenteosta. Silloin he ovat aivan yhtä onnettomia kuin nämä tunkkaiset vasemmistolaiset. Kaikki perussuomalaiset eivät ole tuollaisia ja neuvoisinkin kaikkien persujen ottamaan oppia heistä, jotka eivät syyllisty tuollaiseen äkkiväärään polarisointiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi hölmöjenkin vihreiden, vasemmistolaisten tai mitä tahansa muuta poliittista näkemystä edustavien kanssa tulee voida keskustella ja kuunnella mitä he sanovat. Sitten sen jälkeen voi ampua alas heidän näkemyksiään asiallisesti argumentoiden. Jos tuollaiseen ei olla valmiita, silloin ei olla yhtään sen parempia kuin esimerkiksi änkyrävasemmistolainen Tiina Rosenberg joka meni niin pitkälle, että paheksui vihreiden Oras Tynkkystä siitä että tämä on valmis keskustelemaan Halla-ahon kanssa. Ei tuollainen suhtautuminen olisi yhtään sen fiksumpaa persultakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sisukasta tyhjänpäiväistä höpinäähän tämä.Pitäisköhän Immosenkin ymmärtää,että puolueella on näytön paikka ja kakkapuheet ei ole nyt eduksi,eli että tarkkana pitäis olla ulostuloissaan vaikka miten sisuttaisi.Ja se vielä,ettei se kulttuurin kuva ja kenttä noin kapea ole.Vaikuttaa vähän siltä,ettei edustajalla ole kummotistakaan kuvaa asiasta..aika yksinkertaista,mutta kuten sanoinkin kovin sisukasta.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä toinen ei ollut mikään suurvoitto vaan yhden paikan tappio. Ei mulla muuta.
Ilmoita asiaton viesti
Yhden paikan voitto periaatteessa. Jos siis otetaan huomioon että Perussuomalaiset menettivät kaksi kansanedustajaa vaalien välillä. Kannatus on toki vähän notkahtanut.
Ilmoita asiaton viesti
”… kun perussuomalaiset rynnistivät eduskuntavaaleissa jo toiseen peräkkäiseen suurvoittoonsa.”
Kansanedustaja Immonen jakaa väärää tietoa. Ei se ole voitto, kun perussuomalaiset menettivät vuoden 2011 eduskuntavaaleista 37 030 ääntä ja yhden kansanedustajapaikan.
Toiseksi suurimman puolueen 38 kansanedustajapaikkaa on toki hyvä tulos.
Ilmoita asiaton viesti
Melkoinen voitto on nousta neljänneltä sijalta toiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Herra paratkoon! Kansanedustaja huutaa viimeisessä lauseessa kansallismielistä vallakumousta??? Nyt kun sitä valtaa olisi yhteistyökykyiselle puolueelle tarjolla, niin te haluatte tehdä vallakumouksen.
Olisikohan Immosen syytä lopettaa jauhaminen isänmaallisuudesta?
Ilmoita asiaton viesti
”Nyt kun sitä valtaa olisi yhteistyökykyiselle puolueelle tarjolla”
Juuri näin, eikä tämäntyyppiset vastakkainasettelua korostavat ulostulot edistä lopulta kenenkään asiaa, eikä toivottavasti edusta perussuomalaisten edustajien enemmistön kantaa. Nyt perussuomalaisilla olisi juurikin hyvä mahdollisuus vakiinnuttaa asemansa suurena yhteistyökykyisenä vaikuttajapuolueena, ja siinä onnistuminen tulee määrittelemään puolueen aseman pitkällä aikavälillä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus! Selitätkö vielä tarkemmin kuitenkin, mitä tarkoitat kansallismielisellä vallankumouksella? Kansallismielisyys on jo tällä hetkellä vahvassa nousussa käsittääkseni. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Aika halki-poikki-pinoon nuori kansanedustaja kasaa koko kuvittelemansa vasemmiston, jota hän moittii ylimieliseksi, varsinkin kulttuuriväen, jonka senkin hän niputtaa yhteen pakettiin.
Kyllä, perussuomalaisten suhteen on juuri näin, varsinkin nyt, kun ovat saaneet ”aatettaan” hyvin kaupaksi:
http://kyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193823-perussuomalaiset-–-suomen-uuseliitti
Mitä vallankumoukseen tulee, kansallismielisyyden voi käsittää niin monella tavalla, ja mikäli olen ymmärtänyt, Persut pyrkivät torjumaan kaiken vieraan ja sulkea rajat vierailta. Sen sijaan EU:sta irrottautumiseksi Persut eivät ole tehneet mitään, ja mahdollisesti mennessään kokoomuksen kanssa samaan hallitukseen, voi sanoa suoraan että Persut ovat kääntäneet takkinsa EU:n suhteen. Siis pettäneet äänestäjänsä, joilta saatu ”jytky” perustui monelta osin EU-kritiikkiin.
Ilmoita asiaton viesti
”mikäli olen ymmärtänyt, Persut pyrkivät torjumaan kaiken vieraan ja sulkea rajat vierailta.” Olet ymmärtänyt väärin.
Ilmoita asiaton viesti
Kansallismielinen vallankumous? Mitä jos koittaisit kuitenkin vaikuttaa eduskunnassa, kuten normaalit kansanedustajat.
Ilmoita asiaton viesti
Olipa riman alta menevä kirjoitus. Mikä on herra Immosen tarkoitus? Mitä hän tarkoittaa kansallismielisellä vallankumouksella? Onko se aseellista vai…
Ilmoita asiaton viesti
Täyttääköhän tämä vallankumousvaatimus jo sen sotilasvalassa mainitun kohdan jonka mukaan sitoutuu ilmoittamaan viranomaisille valtiojohtoa kohtaan suunnitellut hankkeet?
Soini riepu toisaalla yrittää vakuuttaa puolueensa luotettavuutta ja hallituskelpoisuutta. Persujen uskottavuus koetuksella.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole kansanedustajalla kaksista tietopohjaa historiastakaan. Näköjään.
JK. No eihän kansanedustajan tarvitsekaan kuin edustaa kansaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Duoda, duoda, sotamies, pankaapa se ikkuna auki”, totesi Nikke Pärmikin,kun upseerin rouva moitti sotilaskodin huonoa akustiikkaa.
Olli ei vaan tohdi sanoa Kari Tykkyläisen olevan tuleva kulttuuriministeri.
Ilmoita asiaton viesti
Totta, kirjoituksen tarkoitusperä jää hämärän peittoon ja kirjoituksessa käytetyt ilmaisut ovat erittäin kyseenalaisia, eikä niitä odottaisi hallitusneuvotteluja käyvän puolueen kansanedustajalta.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni Olli Immonen on oikeilla jäljillä, jos vaan osaa nähdä asiat niin kuin ne ovat menossa…Vaikka esim. kun katsoo kokoomuksen linjan- ja arvopohjan muutoksia niin näkee että Olli on oikeassa…Ja kaipa kansakin on äänestämisen perusteella havainnut linja muutokset…
Ja myöskin tuon järjettön maahanmuuton kannatus, aivan vihervasemmiston ja RKP:n tapaan on Suomen omien työttömien työllistämisen huonontamista…
Ilmoita asiaton viesti
Nykyinen kulttuuriväki saattaa olla omahyväistä, mutta vasemmistolaista se ei ole. Pikkuporvarillista ja julkisuudenkipeää kylläkin. Mutta sitähän on kansanedustaja Immonenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Perussuomalaisten äänimäärän putoaminen ja paikan menetys kertoo siitä, että vaikka mukaan on saatu uusia, ilmalaiva vuotaa.
Kun luin Immosen tekstiä, siinä oli monia tuttuja kaikuja. Kävin katsomassa Suomen Vastarintaliikkeen lyhyen manifestin ja alkoi oikein naurattaa. Sitä saa mitä tilaa: vertailkaapa.
Tavoitteistamme lyhyesti
Suomen Vastarintaliike on ottanut tehtäväkseen suojella suomalaista historiaa, kulttuuria ja suomalaista identiteettiä. Taistelemme integraatiota ja kulttuurista rappiota vastaan sekä vastustamme uhkaavaa kansamme sulautumista muiden rotujen ja kansanryhmien kanssa.
Lisäksi suojelemme fyysisesti heikompia kansamme jäseniä, sillä laittomuudet ovat levinneet nykyään laajalle, ja erityisesti vanhuksista ja naisista on tullut laillista riistaa. Olemme aggressiivisen politiikan kannalla ja samalla tartumme ongelmiin, joita suomalaiset kohtaavat päivittäin.
Vastarintaliike on asettanut seuraavat pääperiaatteet, jotka ilmentävät taistelumme suunnan.
1. Voima olkoon aseemme
Kansallisen politiikan heikkous täytyy murtaa, ja globalistien tunkeutuminen politiikkaan on estettävä. Kansallinen vapaustaistelu ei saa tarkoittaa pelkästään muutamaa satunnaista kokousta tai kasaa sääntöjä. Vastarintaliike ottaa etäisyyttä porvarilliseen yhteiskuntaan ja sen poliittiseen peliin. Aatteen yhtenäisyys ja kompromissittomuus ovat poliittisen taistelun ainoat toimivat tavat. Vastarintaliike aikoo organisoida itsensä koko Pohjoismaiden alueelle ja johdattaa taistelun pohjoismaisten rajojen yli. Yhdessä pohjoismaisista kansoista tulee vahva.
2. Suomen kansan suojelu
SVL ottaa velvollisuudekseen suojella suomalaisia sellaiselta uhalta tai väkivallalta, joka perustuu näiden syntyperään tai kansallismielisiin aatteisiin. SVL aikoo suojella suomalaisia korruptoituneen hallituksen epäoikeudenmukaisuudelta ja ulkomaalaisten yliotteelta sekä pysäyttää kansan ja maan riistämisen.
3. Taistelu monikulttuurisuutta vastaan
Monikulttuurista propagandaa vastaan taistelemme samoilla aseilla – massiivisella propagandalla. Monikulttuurisuus itsessään tarkoittaa kaikkien perinteisten arvojen rikkomista ja yhteiskunnan tuhoa. Tulemme paljastamaan, mitä monikulttuurisuus todellisuudessa on: tuhoava voima, joka uhkaa yhteiskuntamme peruspilareita. Tulemme vastustamaan rappiollisia ilmiöitä kulttuurielämässä. Suomalaiset tulevat vielä kertaalleen oppimaan, kuinka olla vahvoja ja ylpeitä.
Terve ydinperhe muodostaa yhteiskuntamme perustan. Yhteiskuntaelämän luonnonmukaisten perusteiden tuhoa vastaan täytyy taistella. Hallituksemme apu poikkeaville elementeille ja moraaliselle taantumukselle tullaan neutralisoimaan.
4. Kansallisen hallituksen perustaminen
Kansallinen hallitus vakiinnutetaan kompromissittoman poliittisen taistelun avulla. Tämä Suomen Vastarintaliikkeen muodostama hallitus palauttaa perinteisen ja autoritaarisemman yhteiskuntajärjestyksen, jonka ideologiset perusteet ovat nationalismissa ja sosialismissa.
5. Muukalaisten palauttaminen
Jokainen muukalainen, jota ei voida ”sulauttaa”, tulee lähettää kotiin. Pohjoisen kansan etnistä ja kulttuurista koskemattomuutta tulee suojella. Tämä on ehdoton edellytys vakaan ja tasapainoisen yhteiskunnan luomisessa.
6. Euroopan unionista vetäytyminen
Vapaan Suomen hallituksen tulee välittömästi erota Euroopan unionista. Mikäli Brysselin lahjotut vallanpitäjät eivät tätä hyväksy ja mikäli he sen vuoksi uhkaavat sotilaallisella väliintulolla, on vapaan Suomen puolustettava itseään kaikin mahdollisin keinoin. Jos tuleva sota osoittautuu välttämättömäksi pohjoisen vapautemme suojelussa, olkoon sitten niin, sillä vain se, joka on valmis suuriin uhrauksiin, on kykenevä puolustamaan vapauttaan.
7. Pohjoismaisen valtakunnan julkistaminen
Pohjoinen ei ole automaattisesti osa Eurooppaa. Pohjoinen on oma kulttuurialueensa, ja sillä on oma tietty lajityyppi sekä erityiset ehtonsa taloudelliselle elämälle. Tavoitteemme on muodostaa sellainen vahva pohjoinen valtio, joka on täysin itsenäinen/riippumaton ulkoisista vaikutteista, EU mukaan lukien.
Vastarintaliike taistelee itsenäisen pohjoisen puolesta. Tavoitteenamme on vahva pohjoinen valtionrakenne vakaalla itsenäisyydellä. Tämän valtion tulee rakentua ainakin Suomesta, Ruotsista ja Norjasta, mutta jokaisen pohjoismaan tulisi loppukädessä liittyä tämän valtionrakentamisen alle; tulevaan Pohjoiseen valtakuntaan. Pohjoinen on tarpeeksi vahva säilyttämään asemansa taloudellisesti, sotilaallisesti ja kulttuurillisesti. Me emme halua orjuutta vaan vapaan Pohjolan!
Ilmoita asiaton viesti
Immosen haamukirjoittajan kynästä on saatu nähdä vaikka miten uskomatonta tekstiä jo tähänkin asti, mutta kyllä tämä menee jo kaikkien rimojen alta.
Kehotan kaikkia miettimään, millainen olisi se Suomi, jossa Immosen kaltaisilla olisi johtava asema? Tai vielä pahempaa: ehdoton enemmistö. Mikä olisi sananvapauden tila, mitä tapahtuisi kulttuuriväelle, mitä maahanmuuttotaustaisille? Muille vähemmistöille?
Nyt vaaleissa toki mentiin jossain määrin arvokonsevatiiviseen suuntaan, mutta Immosen ja hänen haamukirjoittajansa ihannemaailma on jotain sellaista, mitä nykyaikainen ihminen ei oikein pysty edes kuvittelemaan. Historiankirjoista toki voi lukea. Vaikka sieltä 1930-luvun kohdalta.
Ilmoita asiaton viesti
No, minkä lainen oli 1930-luvun Suomi? Sen mitä minä olen historian kirjoista lukenut ja Suomi-Filmeistä katsellut, niin sehän oli ihan mukava paikka. Aikalaisten mielestä jopa niin mukava, että kaikki suomalaiset yhteiskuntaluokasta ja poliittisesta vakaumuksesta huolimatta nousivat yhtenä miehenä vastustamaan Neuvostoliiton internationalistisia laajentumispyrkimyksiä vuonna 1939.
Ilmoita asiaton viesti
Et sitten varmaan lukenut niitä historiankirjoja kunnolla tai sinulla oli huonot opettajat? ”Onnellisella” 30-luvulla riehuivat äärioikeistolaiset ja väkivaltaisesti ”kyyditsivät” esim. aiemman presidentin K. J. Ståhlbergin kommunistina!
Ilmoita asiaton viesti
Varmasti 30-luku oli osaltaan myös levotonta ja väkivaltaista aikaa. Kansalaissodan päättymisestä ja maan itsenäistymisestä oli kulunut vasta reilut 10 vuotta. Sekä valkoinen että punainen väkivalta jatkui osittain yhä. 30-luvun yleismaailmallinen talouslama myös painoi.
Kaikesta siitä huolimatta Suomen kansa tunsi niin suurta yhtenäisyyttä ja uskoa tulevaisuuteen ja piti itsenäistä kansallisvaltiotaan niin tärkeänä asiana, että koko kansa nousi puolustamaan itsenäisyyttään Neuvostoliiton internationalistisia laajentumispyrkimyksiä vastaan.
Härkösen mukaan 1930-luvun Suomi oli ”jotain sellaista, mitä nykyaikainen ihminen ei oikein pysty edes kuvittelemaan”, koska arvokonservatiivisuus on (ilmeisesti) niin hirvittävä asia. Minä puolestani väitän, että 30-luvun suomalaiset eivät äskettäisestä sisällissodasta ja päällä olevasta talouslamasta huolimatta kokeneet elävänsä missään maanpäällisessä helvetissä. Heidän arjessaan oli iloa ja uskoa tulevaisuuteen. Suomi teollistui, tekniikka kehittyi ja asiat menivät eteenpäin. Kieltolakikin saatiin kumottua. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Ennen kaikkea tulee muistaa, että vuonna 1935 Suomi lähetti ensimmäisen kerran historiassaan humanitaarisen avustusretkikunnan Afrikan sarven alueelle. Suomen punainen risti järjesti itsensä Mannerheimin siunauksella ambulanssiyksikön auttamaan Etiopiaa, joka oli joutunut fasistisen Italian hyökkäyksen kohteeksi.
Suomi siis tiedosti jo tuolloin kansainvälisen vastuunsa ja toimi sen mukaisesti. Hieno juttu siis!
Ilmoita asiaton viesti
#31
Tampereen yliopiston professorin Viljo Rasilan näkemys tuosta ajasta oli toisenlainen.
SKP oli perustettu Moskovassa 8/18.
Tarton rauhansopimus kielsi etappitoiminnan toisen sopimuspuolen alueella. Neuvostoliitto rikkoi rauhansopimusta jatketusti ja törkeästi 19 vuoden ajan lähettämällä Suomeen suomalaisia punaupseereita, SKP:n Neuvosto-Suomi -asiamiehiä ja vakoojia. SKP:n sotilasjärjestö harjoitti 20 vuoden ajan valtionvastaista agitaatiota Suomen vasemmistolaisten asevelvollisten keskuudessa. Sen vuoksi Suomen valtio jätti 100 000 vasemmistolaista asevelvollista vaille sotilaallista koulutusta 1920- ja 1930-luvuilla. Se oli nuoren itsenäisen valtion henkivakuutus.
Neuvostoliitto rahoitti Suomen yli vuoden kestäneen satamalakon ja telakkalakon maksamalla 3 miljoonaa Suomen markkaa lakkolaisten lakkokassaan. Komintern komensi SKP:n avoimeen taisteluun järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan vuonna 1929. Syksyllä 1929 SKP:n virein verso nuorisojärjestö ulotti röyhkeät propagandakiertueensa Etelä-Pohjanmaan maaseudulle: syvästi uskonnollisille herännäisseuduille, jääkäriliikeen tyyssijaan ja lakkorikkurien värväysalueille.
Ilmoita asiaton viesti
Härkönen, eikös se alimmainen rima ole kuitenkin tärkein, tosin sinä et rimojesi määrää reiluja poikana säästellyt.
Ilmoita asiaton viesti
Näiden kulttuurivaalien suuri voittaja ovat perussuomalaiset, sillä todellinen taide syntyy ainoastaan sekä koko kansan että yksittäisen kansalaisen, taiteilijan henkisestä hädästä ja aineellisesta kurjuudesta, joista kumpuaa luomisen voima.
Ja ainoa todellinen ja kestävä taide on suomalainen taide, esimerkiksi jatkosodan asemasotavaiheen pahkatyöt ja alumiinisormukset. Alikersantti Rokka teki alumiinisormuksia, joita sotamies Rahikainen sitten möi.
Ilmoita asiaton viesti
Paljon on Immosen kirjoituksessa faktoista johdettua terävää analyysiä. Puoltajia olisi sankoin joukoin, jos kirjoittaja olisi joku toinen kuin persu. Mikä sekin vahvistaa Immosen sanomaa.
Viimeisessä kappaleeessa Immonen kuitenkin ottaa ylipitkän loikan. ”Monikansalliset suuryritykset” ovat vääjäämättömän kehityksen tulos. Muun muassa niitä hallitsemaaan ja hillitsemään tarvitaan Immosen teilaamia ylikansallisia päätöksentekoelimiä. Valta ei voi rajoittua ainoastaan kansalliselle tasolle, mutta kansallisen ja ylikansallisen vallan välinen tasapaino on vielä hakusessa.
Ilmoita asiaton viesti
Monikansalliset suuriyritykset ovat vääjäämättömiä siinä viitekehyksessä, jossa ne määrittävät, mikä on vääjäämätöntä.
Myönnän, että laatikon ulkopuolinen näköala on ankea, mutta mitään vääjäämätöntä ei ole muuten kuin ideologisen raamin sisäsällä: Ensiksi valitaan arvot ja sitten tiedetään, mikä on vääjäämätöntä, väistämätöntä – suorastaan luonnollista.
Mitä menetetään, jos monikansalliset yritykset rajataan pihalle kansallisella tasolla.
Minulle tulee kuva, että koko homma menee rankimman kautta ensiksi nurin ja uusiksi.
Mutta elämä tuskin siihen pysähtyy. Elämä tarvitsee. Ihminen haluaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tällä hetkellä ylikansalliset päätöksentekoelimet ovat monikansallisten suuryritysten puolelle kansallisvaltioita ja kansoja vastaan. Minun nähdäkseni ylikansalliset päätöksentekoelimet on luotu nimenomaan edistämään ja ajamaan monikansallisten suuryritysten asiaa, ei hallitsemaan ja hillitsemään niitä.
Ilmoita asiaton viesti
Toistelen itse itseäni sitten täällä kun herra Tossavainen poisti kommenttini omasta blogistaan.
Vertaisin nykypäivän pilkkanimellä mainittuja putinisteja eli kritiikittä Venäjän toimiin suhtautuvia entisajan stalinisteihin. Niille länsi oli pahasta. Poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen aurinko nousi idästä.
Aikanaan kun herra julkitoi tuotoksensa siitä miten aikoo tehdä jotain merkittävää passilleen jos Suomi, yhdessä Ruotsin kanssa, tulee osallistumaan Norjan johtamaan operaatioon Islannin ilmatilan valvonnassa. Pohjoismaista yhteistyötä siis.
Tai miten Suomi suuriruhtinaskuntana vietti loistoaikaa verrattuna nykyiseen. Kuinkahan paljon Suomen Kaartin poikia tuotiin sinkkiarkuissa Krimin sodasta vai jäivätkö sikäläisille pelloille kärpästen ja varisten syödä?
Jos kyseessä olisi yksittäinen mielipide niin kiviäkin kiinnostaisi. Vaan kun se kerää isot määrät peukuttajia ja muita fantsuttajia niin se on sitten yhden kansanosan tahto. Immonen juuri blogissaan vahvisti etti isompia yhteistyöhaluja siltä suunnalta ole odotettavissa jatkossakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Osa asiaa, osa diibadaabaa. Kunnon propagandaa siis.
Ilmoita asiaton viesti
Immosen Olli juttelee:
”Nykyistä poliittista vasemmistoa ja oikeistoa yhdistääkin tänä päivänä enenevissä määrin unelma yhteisestä maailmasta ilman valtioiden välisiä rajoja, jossa eri kansat ja kulttuurit sulautuvat yhdeksi homogeeniseksi, maailmankulttuuriksi, missä kulttuurien väliset mahdolliset erot ovat lähinnä kosmeettisia.”
Immonen sitten ilmeisesti toivoo, että eri kulttuurien välillä on tulevaisuudessakin paljon syvällisempiä eroja.
Nyt olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä nämä syvällisemmät erot voisivat Ollin mielestä olla? Tästä meinaan ei ole pitkä matka siihen, että Immonen paljastuu niinsanotuksi monikultturistiksi, tai vähintäänkin kulttuurirelativistiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Varsin ylimielinen teksti. On jännää, että neljä vuotta eduskunnassa toiminut kansanedustaja ei edelleenkään tiedä mitä muut puolueet ajavat.
Ilmoita asiaton viesti
Olli Immonen näyttää olevan miespuolinen Tiina Rosenberg…
Ilmoita asiaton viesti
Ei nyt sentään ruveta haukkumaan ihmisiä
Ilmoita asiaton viesti
Vai kansallismielinen vallankumous? Blogin leipätekstin perusteella olisi pikemminkin odottanut vaatimusta yliopistolaitoksen tms. julkisten instituutioiden uudistamisesta, mutta blogisti päätyykin vaatimaan kansallismielistä vallankumousta. Metsästetäänkö sen aktivointikampanjoissa varpusten sijaan variksia?
Ilmoita asiaton viesti
Niin, pitäsikö meidän armeijan käyneiden miesten suorastaan ilmoittaa pääesikunnalle, että maassa suunnitellaan vallankumousta? Sotilasvala siihen velvoittaa itse asiassa. Immonen itse ei taida olla sotilasvalaa vannonut.
Ilmoita asiaton viesti
Perussuomalaiset tekevät kovasti työtä salonkikelpoisuuden eteen. Tässäkin kirjoituksessa on paljon faktaa päätä huimaavien johtopäätösten seassa. Vallankumous syö aina lapsensa ja monikansallisten yhtiöiden hallitsema EU-hallinto olisi meille myrkkyä. Ei siis anneta näin tapahtua. Taistellaan pitääksemme EU:n integriteetti jotta se palvelee meitä eikä myy meitä kiskureille.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä yhteydessä on pakko muistuttaa että EU´ssa suomalaisista mepeistä vain kokoomuksen Sarvamaa ja PS Sampo Terho äänesti veroparatiisien laskuun EU-parlamentissa. http://www.sirpakauppinen.fi/node/874
Ilmoita asiaton viesti
”Vaalitulos kertoo karua kieltä Suomen kansan jakaantumisesta kahteen eri leiriin: perinteisiin arvoihin enemmän tai vähemmän nojaavaan enemmistöön sekä perinteitä murentavaan, vasemmistohegemoniaa kannattavaan vähemmistöön.”
Luonnollisesti Immonen puhuu automaattisesti enemmistön suulla, sillä hän edustaa kansaa(rekisteröity tavaramerkki). Myös sitä vähemmän perinteisiin arvoihin nojaavaa. Luonnollisesti hän edustaa perinteisiä arvoja kannattavia vähemmistössä olevia vasemmistohegemonistejakin.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä on nyt autoritäärinen valta jonka tärkein profiloituminen on siinä että sillä on yksinoikeus määritellä kansan luonne, tahto ja jopa oikean kansan asumispaikka (Punavuoren ja Kallion ulkopuolella mutta ei lähiöissä)
Minä olenkin jo oppinut että on aina kysyttävä ensin PS-hyväksyntää ennen kuin julkaisee jotain netissä ja on myös tärkeää esittää anteeksipyyntö jos on ollut PS-kriittinen. Viesti on mennyt perille! Ruvetaan mukapersuiksi niin saamme pitää sananvapauden ja saamme pysyä kansalaisten kirjoissa.
Ilmoita asiaton viesti
Jää nyt nähtäväksi onko persut hallituksessa ja saako esim. Soini ulkoministerin vaiko valtiovarainministerin salkun. Itse olen vielä toiveikas, eiköhän tässä ensi vaaleihin asti hengissä selvitä.
Onneksi olen itse niin merkityksetön ettei kukaan ole vielä vaatinut pyytämään PS-kriittisyyttä anteeksi. Vastuun ottamista somalien pahoista teoista minulta on tosin jo keretty vaatia.
Ilmoita asiaton viesti
Persuministeriehdokkaista ei saa sanoa mitään minun kielelläni eli spontaanilla puheenomaisella joskus pikkuisen ylireagoivalla kielellä. Siksi en voi vastata kommenttiisi. Haluan pysyä linjoilla. Persuministerit eivät ole vapaata riistaa kuten Stubb ja Katainen vaan persuministereistä pitää puhua pk-uusikielellä jossa minä olen huono. Kadehdin vähän heitä jotka saivat käteistellä niin luovasti ja stubidoitella mutta tasan ei mene onnen lahjat.
Ilmoita asiaton viesti
Sini, montakos persua on ministereinä ?
Ilmoita asiaton viesti
Pian nähdään.
Ilmoita asiaton viesti
Mainiota settiä. Jos joskus olen epäillyt onko Immosessa miestä miettimään vakavia, voin nyt helpottuneena todeta että mies on oikealla asialla. Lopun vallankumous-retoriikka tosin on sen verran vahvaa kielenkäyttöä, että kaikki vanhat kommunistit ottavat sen liian kirjaimellisesti ja kaivavat jo poteroita.
Hieno kirjoitus, joka kuvaa marksismin jäljet nykypäivän mädättäjiin.
Ilmoita asiaton viesti
Mainio kirjoitus, ja onnea uudelleenvalinnasta!
Ehkä kysyä voidaan, mikä tai missä se todellinen älymystö ja kulttuuriväki on oikeastaan ollut. Poliittinen vihervasemmisto kun on ollut lähinnä vain omasta mielestään muita ihmisiä parempaa ja eettisempää porukkaa.
Kyseinen ajatusklusteri on saanut todellisuudessa aikaan melkoista tuhoa myös akateemisessa maailmassa estämällä älyllisen keskustelun esimerkiksi monikulttuurisuudesta ja monesta muustakin asiasta.
Esimerkkinä vaikkapa se tyhmä ylenkatse, jolla Tiina Rosenberg pyrki täyskieltämään Henry Laasasen esittämän älyllisen toiminnan yliopistomaailmassa.
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1938…
Vihervasemmiston itkupotkuraivarit kertovat poliittisesta toimintakyvyttömyydestä ja tuovat mieleen fasistien harjoittaman dehumanisoinnin: kansallisen edun edistäjät julistetaan cordon sanitaireen (kättelykielto) ja suljetaan ignoranceen (tuntemattomuuteen), jonka mukaisesti ihmistä ei edes ”tunneta” akateemisessa maailmassa, jos on eri mieltä.
Mutta olihan Baaderin & Meinhofin terroristiryhmittymästäkin Ulrike Meinhof alun perin akateemisen kommunistilehden toimittaja.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kysymys kuitenkin on, onko tuollainen Rosenbergin kaltainen äkkiväärä suhtautuminen yhtään sen parempaa minkään muunkaan puolueen kannattajalta. Olin havaitsevinani Immosen kirjoituksessa sellaista, että Rosenberg ja hänen kaltaiset punavihreät kyllä tuomitaan, mutta vastaava käytös kansallismielisiltä perussuomalaisilta onkin ihan ok. Ilmeisesti säännöt eivät ole samat kaikille.
Ilmoita asiaton viesti
Immonen syyllistyy kyllä nyt aivan liian pitkälle meneviin johtopäätöksiin ”kulttuuriväen” aatosten yhtenäisyydestä, sekä sen mahdista suomalaisessa yhteiskunnassa. Tosiasiassa taiteilijat eivät ole aatteellisesti sen yhtenäisempi joukko kuin perussuomalaisten kannattajakuntakaan. Toivon puolueelle vaalituloksen edellyttämää malttia ja vastuullisuutta yhteisten asioiden hoitamisessa, ja vähemmän tällaista provoilua.
Ilmoita asiaton viesti
Politisoituminen on vähäistä musiikissa, jonkin verran runsaampaa kuvaamataiteissa, vielä runsaampaa kirjallisuudessa sekä runoudessa ja enemmän sääntö kuin poikkeus näyttämötaiteissa. Ja tavattava spektri on lähinnä 1) ei poliittista orientaatiota tai 2) vihervasemmistolainen orientaatio.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikenlaista voi väittää.
Ilmoita asiaton viesti
Politisoituminen on ehkä suurinta musiikissa koska siinä vaiheessa kun muut taiteet itsenäistyivät kansallisesta missiostaan jäi musiikki jonkinlaiseksi valtiontaiteeksi joka on erityisasemassa ja jonka tarkoitus on vahvistaa kansallista identiteettiä. Musiikissa ei ole ollut samoja myllerryksiä kuin muussa taiteessa.
Tänään oli uutisissa että sibiksen hakupapereita kommentoitiin naispuolisten hakijoiden kohdalla niin että ulkonäköä kommentoitiin. Tämä on luultavasti ollut käytäntö jo pitkään.
Olin katsomassa joulun aikaan jazzmusiikkiopiskelijoiden oppilasnäytöstä ja sukupuoliroolit olivat merkilliset. Kaikki naiset olivat kuin yhdestä muotista tyyppiä barbie ja ottivat osaa ainoastaan laulusolisteina. Pojat olivat kaiken näköisiä ja kokoisia.
Ilmoita asiaton viesti
Sini, lue uutiset tarkemmin. Se hakupaperisotku oli joidenkin opiskelijoiden pila. Jos käy ilmi että kenelläkään opettajalla on ollut mitään tekemistä asian kanssa, siitä tulee varmasti seuraamuksia. Mutta on härskiä sinulta väittää että tämä olisi joku ”käytäntö”.
Näkemyksesi musiikista taidemuotona on myös hiukan erikoinen, mutta jääköön tällä kertaa.
Ilmoita asiaton viesti
No palataan asiaan kun se selvitetään. Olisi ollut kiva jos olisit jakanut tietämystäsi musiikkielämän poliittisuudesta. Ehkä joku toinen vaivautuu, se olisi tervetullutta ja kuuluu tähän keskusteluun johon minä pystyn osallistumaan vain karkein vedoin.
Ilmoita asiaton viesti
En ole havainnut että musiikkielämä olisi erityisen poliittista. Minä mittaan poliittiista aktiivisuutta sillä, kuinka paljon toimitaan jossain puolue-elimissä tai ollaan ehdolla vaaleissa. Aika vähäistä se on kaikissa taiteissa, tuskin poikkeaa muista ammattikunnista erityisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tähän sopi mainiosti kappale, kun Repe Helismaa laulaa loiskiehunnasta.
Ilmoita asiaton viesti
Järkyttävää, vainoharhaista, puhdasoppisen propagandistista, faktankaltaisten toteamusten fiktiivistä jorinaa.
jk. En ymmärrä miten monikulttuurisuus typistyisi homogeeniseksi maailman monokultuuriksi, mutta väitän, että ei sitä ymmärrä blogistikaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos haluamme aidosti palauttaa vallan takaisin kansalliselle tasolle, pois ylikansallisten päätöksentekoelinten, monikansallisten suuryhtiöiden ja niitä tukevien poliitikkojen käsistä, on saatava aikaan kansallismielinen vallankumous.”
Unohtiko Olli puolueensa suhtautuvan myönteisesti TTIP-sopimukseen?
Ilmoita asiaton viesti
Ja että Sampo Terho yhden kokkarimepin kanssa ainoina suomalaisna meppeinä avittaa veroparatiiseja ja sitä että verottaja tehdään kädettömäksi varainsiirron suhteen silloin kun se menee Terhon kavereille veroparatiisipankeissa. http://www.sirpakauppinen.fi/node/874
Ilmoita asiaton viesti
Tuopa olikin minulle uusi tietoa. Asettaa kyllä täysin uuteen valoon tuon Immosen kirjoituksessakin esitetyn näkemyksen siitä, että valta pitäisi saada takaisin kansallisille päätöksentekoelimille. TTIP:n investointisuojahan vie juuri päinvastaiseen suuntaan.
Koska itse en ole perussuomalainen, on varmaankin aika anteeksiannettavaa etten itse tiennyt heidän kannastaan TTIP:n suhteen. Sitä kuitenkin ihmettelen, ettei sitä näytä tietävän edes 4 vuotta kansanedustajana toiminut perussuomalainen Olli Immonen. Onkohan Olli keskittynyt vähän turhankin tiiviisti erinäisten kulttuurimarxilaisten toimiin ja samalla jättänyt oman puolueensa puuhastelut vähemmälle huomiolle?
Ilmoita asiaton viesti
Ihminen kuuluu sarjaan yhden totuuden ihmiset
Maailmassa on kohta 10 miljardia ihmistä ja jokainen on vähän erilainen
Immoselle on vaikea käsittää ettei sellaista kuin suomalainen kulttuuri ole olemassakaan. Esim uskontommekin on tuontitavaraa,samoin kaikki muut tavat ja ruuat ja opit.
Suomalaisuus on vain sekoitus muista kulttuureista.
Ilmoita asiaton viesti
Näin se vaan on. Ja minä kun aina kysyn, että kuka meistä on edes suomalainen? Riittääkö Suomen passi, vai miten kauan pitää olla esivanhempien olla asunut Suomessa. Entäs kun Lappi ja Karjala liitettiin Suomeen 1800-luvun alussa, niin ovatko ne asukkaat suomalaisia viako ihan muukalaisia?
ainakin sodan jälkeen kun karjalaiset muuttivat tänne Hämeeseen, niin ei heitä pidetty edes ihmisinä. Vieläkin vanhat jäärät sanovat, nyt kun ne on tulleet ja vieneet meirän maat!
Ilmoita asiaton viesti
On meillä jotain omaakin. N.5,5 miljoonaa kuplaa. Virkakunta omista kuplistaan päättämässä, kenen kupla on parempi kupla, missä saa ostaa kuplivaa ja kuinka paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Heliste, onko savusauna, ruisleipä,mämmi ja kaskinauriskin tuontitavaraa ?
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kuulostaa huolestuttavasti Aunuksen retken aikaiselta retoriikalta. Toivoisin vähän rakentavampaa puheenvuoroa, jossa asiakysymykset voisivat tulla esille kiihkottomasti ja luoda oikeaa keskustelua.
Ilmoita asiaton viesti
Kovin on ohut kirjoittajan näkemys historiasta. Persujen ideologian juuret löytyvät 20-30-lukujen Saksanmaalta, huolestuttavan paljon on yhteistä natsien ja persujen ajatusmaailmassa. Ehkä juuri siksi he pyrkivät historiaa näin hilpeän häpeilemättömästi vääristelemään.
Ilmoita asiaton viesti
Juuret ovat suureltaosin Eino Yliruusin Pienviljelijäpuolueessa, joka oli erittäin kaukana ääriliikkeistä.
Ilmoita asiaton viesti
Hanna Mahlamäki kirjoitti tätä asiaa sivuten hyvin tänään Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla julkaistussa jutussaan ”Me suomalaiset emme ole aikoihin jakaneet samaa todellisuutta”. Saanen lainata katkelman jutusta tähän:
”Yllättävää kulttuuriväen vaalienjälkeiskommenttien herättämässä keskustelussa on ollut se, miten kiivaasti ajatuksistaan kertoneita taiteilijoita on paheksuttu sosiaalisessa mediassa. Kommentit siitä, että omaan tuttavapiiriin ei ainakaan tiettävästi kuulu yhtään perussuomalaisten kannattajaa, on tulkittu ylpeilyksi ja ties miksi. On epäilty, että sitä halutaan tarkoituksella eristäytyä parempiin piireihin.
Moni täydensi Kososen, Saision ja kumppaneiden puhetta mielessään niin, että he eivät haluakaan tuntea toisenlaisia ihmisiä. Niin he eivät kuitenkaan sanoneet.
Itsekin tunnen ihmisiä, jotka eivät tunne yhtään perussuomalaisten äänestäjää. Tunnen myös ihmisiä, joiden lähipiiriin ei taatusti kuulu vihreiden tai vasemmiston kannattajia. Ei se ole ylpeilyn tai nolouden aihe. Se vain on niin. Suomessa on aina ollut arvoiltaan ja elämänpiiriltään erilaisia ihmisiä. Siinä ei ole mitään uutta.”
Ilmoita asiaton viesti
Et sinä tiedä mitä perheesi, ystäväsi, kaverisi ja tuttavasi äänestävät, elleivät he videoi äänestystä alusta uurnaan.
Ilmoita asiaton viesti
Oliko tämä satiirinen kirjoitus, vai mitä ihmettä?
Ilmoita asiaton viesti
Hei Immonen, vastavuoroisesti kulttuuriväki sai röhönauruhepulin luettuasi sun postauksen. Kiitos Perussuomalaisten komedia on tehnyt paluun suomalaiseen politiikkaan. Italiassa koomikon perustama puolue on suositumpi kuin pääministerin puolue, Suomessa PS on vasta toisena. Olette oikealla tiellä.
Ilmoita asiaton viesti
Vasemmistohegemoniasta kyllä kertoo eittämättä se, että punavihermokumedia on käyttänyt viikon kirjoittelemalla punavihreistä kuplista ja siitä miten niissä asuvat ihmiset eivät ymmärrä tavallisen suomalaisen elämää, mutta ei ole vaivautunut mainitsemaan miten todennäköisen tulevan hallituspuolueen kansanedustaja haluaa kansallismielistä vallankumousta.
Ilmoita asiaton viesti
Voisitko antaa pari lähdettä väitteittesi tueksi?
Ilmoita asiaton viesti
VASEN!
Ilmoita asiaton viesti
Vasemmisto näytti haparoivan otteensa järjen käytössä, ja piilottivat sen massahysterian alle. Näitäkin kantoja on jouduttu sanallisesti korjaamaan, ja moittimaan liian myötäilevästä kannasta väärintekijöitä kohtaan, jotka piiloutuvat rangaistustensa kanssa myötäelävien selkien taakse, aivan kuten vasemmistojärjettömät hyväuskoisten puolustajiensa selkien taakse.
Kulttuuririkastus ei tule ihmisten muodossa, vaan opittujen ajatusten, tapojen, ja asenteen kanssa, siinä ei tarvitse tuottaa ihmisiä maahan, jotka eivät omaksu ensin meidän kulttuurin sääntöjä ja lakeja.
Suomella on kasaantumassa ongelma näistä pakolais/maahanmuuttajista, sekä vierailijoista, jotka toteuttavat itseään Suomen lakien vastaisesti aivan liian hanakasti.
Ilmoita asiaton viesti