Olli Immonen Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Oulusta

Suomalaisevakkojen omaisuus palautettava

Olen jättänyt eduskunnassa tänään 3.3.2014 hallituksen vastattavaksi seuraavan kirjallisen kysymyksen viime sotien suomalaisevakkojen omaisuuden palauttamisesta eli restituutiosta:


Suomalaisevakkojen omaisuuden restituutio

Eduskunnan puhemiehelle

Talvi- ja jatkosodan seurauksena lähes 450 000 suomalaista menetti käytännössä kaiken kiinteän omaisuutensa ja suurimman osan irtaimesta omaisuudestaan Neuvostoliitolle pakkoluovutetulla alueella joutuessaan useimmiten hyvin lyhyellä varotusajalla pakenemaan kotoaan muualle Suomeen. Suomalaisten kotimaan pakolaisten eli evakkojen omaisuutta ei Neuvostoliitto tai Venäjä ole missään vaiheessa palauttanut tai korvannut, joten omaisuuden restituutio ei miltään osin ole toteutunut. Suomen valtion varoista on pakkoluovutetulle alueelle jääneestä omaisuudesta maksettu sosiaali- ja yritystukena korvauksia pika-asutuslain ja maanhankintalain mukaisesti.

Kansainvälisten lakien ja sopimusten, kahdenvälisten sopimusten tai Neuvostoliiton, Venäjän tai Suomen perustuslain mukaisesti omaisuuden omistusoikeus ei ole siirtynyt alkuperäisiltä omistajilta tai heidän suvuiltaan myöskään muulle taholle. Suomen valtio on ollut restituution osalta passiivinen, eikä se yli 20 vuotta sitten tapahtuneesta Neuvostoliiton luhistumisesta huolimatta ole ottanut asiaa esille Venäjän kanssa. On huomioitava, että restituutio-oikeus ja pakkoluovutetun alueen palauttaminen ovat kaksi eri asiaa. Lisäksi restituutio-oikeus on olemassa pakkoluovutetun alueen palauttamisesta riippumatta.

Omistaminen ja sen pysyvyys ovat yksityisoikeudellisia juridisia, eivät kansainvälisoikeudellisia kysymyksiä. Omistus on yksi vanhimmista ihmisoikeuksista, joka on kansainvälisissä laeissa ja sopimuksissa sekä eri valtioiden perustuslaeissa säännelty. Kansainväliseksi laiksi muodostuneen 18.10.1907 allekirjoitetun Haagin sopimuksen 55 artikla muun muassa määrää: ”Valtaajavaltio ei saa pitää itseään muuna kuin vihollisvaltiolle kuuluvien ja vallatussa maassa olevien yleisten rakennusten, kiinteistöjen, metsien ja maanviljelystilusten haltijana ja nautinta-oikeuden käyttäjänä”. Sen täytyy säilyttää tämän omaisuuden pääoma-arvo sellaisenaan ja hoitaa sitä nautinta-oikeutta koskevien sääntöjen mukaan. Sopimuksen 53 artiklassa ilmaistaan, että valtaajavaltion tulee antaa yksityisille henkilöille kuuluva omaisuus takaisin ja sen on järjestettävä korvaus rauhanteossa. 46 artiklassa sanotaan, ettei yksityistä omaisuutta saa takavarikoida.

Séversin rauhansopimuksessa vuonna 1920 Ympärysvallat, joihin myös Neuvostoliitto kuului, sitoutuivat säännöksiin korvauksista ja kansalaisten paluusta koteihinsa. Kansainvälinen tuomioistuin, ICC, teki päätöksen 13.9.1928 (Chorzow-tehtaan tapaus), jossa omaisuuden palauttaminen oli suositeltavin muoto ja sen ollessa mahdotonta, oli kompensaatio toinen vaihtoehto. Sodanvastaisessa sopimuksessa 10.10.1933 määrättiin, että hyökkäyssodalla saavutetut hyödyt eivät olleet laillisia. Kansainliitto katsoi 14.12.1939 Neuvostoliiton eronneeksi (eli Kansainliitto erotti Neuvostoliiton) talvisodan aloittaneen hyökkäyksensä vuoksi. Kansainvälinen yhteisö siten tuomitsi neuvostoaggression. Neuvostoliitto sitoutui Atlantin julistukseen 1.1.1942 ja samanaikaisesti se sitoutui YK:n periaatteisiin ja sen perustamiseen. Ihmisoikeuksilla oli vahva asema YK:n perustamisen periaatteissa.

Restituutiokysymykset eivät liity Kansainvälisen tuomioistuimen (ICC) toimialaan, joka perustettiin YK:n perustamiseen liittyvällä julistuksella 1.1.1942. Sen päätösvaltaan kuuluvat jäsenvaltioiden väliset juridiset kysymykset, kuten rauhansopimukset. Lontoon julistuksessa vuonna 1943 liittoutuneet julistivat tavoitteekseen mitätöidä kaikki pakolla tehdyt omaisuussiirrot Euroopassa. Nämä osoittavat, että ennen Pariisin rauhansopimusta tehdyt kansainväliset lait ja sopimukset, jotka Neuvostoliitto ja Suomi ovat ratifioineet, yksiselitteisesti vahvistavat omistuksen pysyvyyden.

Sotien jälkeisistä kansainvälisistä sopimuksista merkittävimmät ovat YK:n ihmisoikeuksien julistus 10.12.1948 ja Euroopan neuvoston vuodelta 1950 oleva ihmisoikeussopimus, joka noudattaa ihmisoikeusjulistuksen periaatteita. Neuvostoliitto (ja sitä kautta Venäjä) ja Suomi ovat sitoutuneet YK:n julistukseen.

YK:n ihmisoikeusjulistuksen 17 artikla vahvistaa omistuksen jatkuvuuden:
1. Jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa
2. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan

Sodan seurauksena kyse on yleensä omaisuuden laittomasta haltuunotosta tai takavarikoinnista. Kyse on siten omaisuuden mielivaltaisesta riistämisestä sen oikealta omistajalta.

Restituutiokysymykset kuuluvat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) toimialaan. EIT on antanut tuomitsevia päätöksiä samankaltaisista asioista kuin evakkojen oikeudet ovat, mutta evakkoihin liittyvät päätökset ovat perustuneet vain Venäjän näkökulmiin.

Kansainväliset instituutiot ovat kiinnittäneet voimakkaasti huomiota neuvostoaggressioihin ja tuominneet ne. ETYK-päätösasiakirjassa vuonna 1975 kiinnitettiin merkittävästi huomiota kansainvälisiin ihmisoikeuksiin. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous teki 25.1.2006 resoluution, jossa se tuomitsi totalitarististen kommunistihallintojen rikokset. Euroopan unionin parlamentaarisen yleiskokouksen resoluutio 2.4.2009 tuomitsi kommunismin rikokset, joihin myös suomalaisomistuksen anastus voidaan katsoa kuuluvaksi.

Suomen ja Neuvosto-Venäjän välinen Tarton rauhansopimus 14.10.1920 sisälsi useita omaisuuteen liittyviä määräyksiä. Yleisenä periaatteena oli yksiselitteisesti se, ettei omistusoikeus muuttunut rajan siirtymisen vuoksi. Neuvostoliiton talvisodan hyökkäys rikkoi keskinäisen Hyökkäämättömyyssopimuksen vuodelta 1932 ja sen jatkosopimuksen vuodelta 1934. Moskovan rauhansopimuksessa 12.3.1940 ei käsitelty lainkaan yksityistä omaisuutta. Moskovan välirauhansopimuksessa 19.9.1944 ei myöskään omaisuuskysymystä käsitelty. Omistusoikeus evakkojen omaisuuteen ei näillä sopimuksilla ole siten voinut siirtyä Neuvostoliitolle.

Pariisin rauhansopimuksessa 10.2.1947 vahvistettiin Moskovan välirauhansopimuksen ehdot esimerkiksi rajan osalta. Pariisin rauhansopimuksen 27 artikla määrää: ”Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juridisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla”. Tämä artikla selventää, että kaikkien suomalaisten omaisuus ja oikeudet palautettiin rauhansopimuksella vuonna 1947. Neuvostoliitto oli Valvontakomissiollaan, rajapäätöksillään ja muilla keinoin tehnyt suomalaisille mahdottomaksi vallita omaisuuttaan pakkoluovutetulla alueella. Koska raja oli siirtynyt jo vuonna 1944 välirauhansopimuksella, oli vuonna 1947 pakkoluovutetun alueen osalta kyse Neuvostoliiton eli Liittyneiden valtojen alueesta. Artiklan tulkintaa selventää 28 artikla, jonka mukaan ” - - Suomen ja Suomen kansalaisten Saksassa olevaa omaisuutta älköön enää käsiteltäkö vihollisomaisuutena, ja kaikki tällaiseen käsittelyyn perustuvat rajoitukset on poistettava”.

Pariisin rauhansopimuksessa ei muutoin käsitellä omistukseen liittyviä oikeuksia. Sopimus yksiselitteisesti tukee omistuksen pysyvyyttä. Niin sanottu naapuruussopimus Suomen ja Venäjän välillä allekirjoitettiin 22.1.1992, jossa omistuskysymystä ei käsitelty lainkaan.

Suomen eduskunta ja korkeasti oppineet lakimiehet ovat kahdesti tarkoin perehtyneet rajan siirtymisen vaikutukseen omistusoikeuteen. Kun Karjala jatkosodan hyökkäyksen vuoksi palautui Suomelle, eduskunta päätti Tarton rauhan rajojen palauttamisesta.  Eduskunta sääti restituutioon perustuvan lain Karjalan palauttamiseksi. Noin 280 000 evakkoa pääsi omiin, pääosin tuhottuihin, koteihinsa aloittamaan jälleenrakentamisen. Eduskunta ei siten katsonut omistuksen siirtyneen Neuvostoliitolle tai Suomen valtiolle.

Porkkalan palautuessa Porkkala-komitea pyysi lausunnon vuonna 1955 seitsemältä juridiselta asiantuntijalta. Heistä kuusi katsoi, ettei aluemuutoksella ole kansainvälisen oikeuden perusteella vaikutusta omistusoikeuden pysyvyyteen. Yksi asiantuntija ei ottanut kantaa asiaan. Porkkala-komitean päätöksenä oli, ettei Porkkalan siirtyminen Neuvostoliiton perustuslain ja suvereniteetin piiriin vaikuttanut suomalaisten omistusoikeuteen. Lainsäätäjä eli eduskunta oli samalla kannalla, minkä vuoksi se sääti restituutioon perustuvan Porkkala-lain.

Missään kansainvälisessä laissa tai sopimuksessa tai kahdenvälisessä sopimuksessa ei esitetä, että sotaan syyllisyys tai syyttömyys vaikuttaisi yksityiseen omistukseen. Neuvostoliiton syyllisyys talvi- ja jatkosotaan on kuitenkin selkeä. Presidentti Boris Jeltsin tunnusti 18.5.1994 Kremlissä, että ”Suomen alueiden vieminen oli Stalinin totalitaarista politiikkaa, ja jokainen Venäjän johtaja tuntee piston sydämessään tehdystä vääryydestä”. Alueiden mukana Neuvostoliitto vei myös suomalaisten omaisuuden. Neuvostoliiton erottaminen Kansainliiton jäsenyydestä oli selvä osoitus siitä, kuka talvisodan aloitti. Venäjän presidentti Vladimir Putin tunnusti 14.3.2013 Neuvostoliiton aloittaneen talvisodan: ”Uskon, että silloin bolshevikit yrittivät korjata ne historialliset virheet, jotka he tekivät vuonna 1917”. Jatkosotaan syyllistä voidaan kansainvälisen oikeuden pohjalta tarkastella niillä toimenpiteillä, mitä kumpikin osapuoli teki ennen sotaa. Suomi ei tehnyt ainuttakaan sodan aloittavaa toimenpidettä, mutta Neuvostoliitto teki niitä useita.

Niin kutsuttujen korvauslakien vaikutusta omistuksen pysyvyyteen eduskunta on harkinnut ainakin neljä kertaa: säätäessään pika-asutuslain 28.6.1940, Karjalan palautuslain 6.12.1941, maanhankintalain 5.5.1945 ja Porkkalan palautuslain 8.6.1956. Porkkala-komitean käyttämistä korkeista lainoppineista viisi katsoi, etteivät korvauslait vaikuttaneet omistukseen. Yhden mielestä omistus oli Moskovan välirauhansopimuksen mukaan jollain tavoin rauennut ja yksi ei ottanut asiaan kantaa. Kummassakaan korvauslaissa ei ole mitään mainintaa omistuksen siirtämisestä korvausten tai pakkoluovutuksen perusteella. Korvaukset olivat sosiaali- ja yritysapua, jotka olivat teoreettisesti laskien 39 prosenttia omaisuuden käyvästä arvosta. Käytännössä ne olivat keskimäärin 20 prosenttia evakkojen ostaman kylmän tilan kauppahinnasta.

Evakot, kuten muutkaan korvauksia saaneet ryhmät, eivät saaneet tiloja tai tontteja lahjaksi, vaan he joutuivat maksamaan ne. Asuntotonteista ja -tiloista suurimman osan saivat ostaa rintamamiehet. Viljelystiloista pääosan saivat ostaa evakot eli siirtoväki. Suomen lainsäädännön mukaan kiinteän omaisuuden omistusoikeuden siirto on määrämuotoinen oikeustoimi, kuten esimerkiksi pakkolunastus. Siirto ei tapahdu implisiittisesti. Mitään määrämuotoista tai siirtoon jotenkin liittyvää asiakirjaa ei ole laadittu eikä omistusoikeus siten ole voinut siirtyä Suomen valtiolle korvauslakien perusteella.

Neuvostoliiton perustuslaki esimerkiksi vuodelta 1977 korosti 29 artiklassaan vahvasti kansainvälisestä laista nousevien yleisesti tunnustettujen periaatteiden ja sääntöjen täyttämistä. Omistuksen pysyvyys on yksi keskeisimmistä kansainvälisistä säännöistä. Neuvostoliitto ei missään vaiheessa tehnyt minkäänlaista muodollista sosialisointia tai erillistä lakia, jolla suomalainen omaisuus olisi siirretty sen haltuun, saati omistukseen. Tällaisella ei sinänsä olisi ollut erityistä merkitystä, koska laiton tai rikollinen takavarikointi tai haltuunotto ei tuo mitään oikeuksia.

Venäjän perustuslaki on erittäin vahvasti ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä normeja kunnioittava. Lain vahva tuki ihmisoikeuksille tulee esille jo lain ingressissä, jossa mainitaan muun muassa ihmisoikeudet ja vapaudet. Laissa korostetaan universaaleja periaatteita ja tunnustetaan perimysjärjestys. Pakkokeinoin tehty takavarikointi tulee tapahtua täyttä korvausta vastaan. Perustuslain ja sen käytännön soveltamisen välillä on kuitenkin syvä kuilu. Venäjän perustuslain eräänlaisena viitelakina on Venäjän perustuslaki vuodelta 1978. Silti nykyisessä perustuslaissa ei Neuvostoliittoa mainita lainkaan. Siltä osin kuin Neuvostoliiton perustuslaki on Venäjän perustuslain vastainen, sitä ei pidä noudattaa.

Venäjän federaatio on presidentti Boris Jeltsinin YK:ssa tekemän ehdotuksen mukaisesti täysimääräisesti vastuussa Neuvostoliiton toimista. Vastuu sisältää oikeuksien lisäksi kaikki velvoitteet, mukaan lukien taloudelliset vastuut. Venäjä on vastuussa suomalaisevakkojen restituutio-oikeuden toteutumisesta. Neuvostoliittoa ei enää ole olemassa, mutta neuvostoaikaiset rikokset ovat korjaamatta. Esimerkiksi Venäjän ortodoksikirkko on saanut kiinteistöjään takaisin, joten restituutio ei maassa ole vieras ajatus. Venäjän federaation lakien avulla ei ole yritetty, eikä ole mahdollista muuttaa laittomia tekoja laillisiksi tai saada aikaan sellaista oikeutta, mitä Neuvostoliitollakaan ei koskaan ole ollut. Venäjän perustuslain toinen sektio dementoi eriävät neuvostoaikaiset lait täysin.

Kaikkien pakolaisten oikeudet tulevat selvimmin esille YK:n sveitsiläisen alakomission vuoden 2005 resoluutiossa, Pinheiron periaatteista. YK:n pakolaiskäsitteen mukaan kotimaan sisäisillä pakolaisilla on samat oikeudet kuin muillakin pakolaisilla. Pinheiron periaatteet suojelevat yksityisen omistuksen lisäksi liike- ja maatalousomaisuutta sekä pitkäaikaisen vuokraoikeuden pysyvyyttä. Pakolaisten täysi oikeus paluuseen esitetään selvästi: ”Jokaisella pakolaisella on oikeus palata kotiinsa ja saada omaisuutensa takaisin”. Paluuoikeus ja oikeus omaisuuteensa eivät riipu ajan kulumisesta tai pakolaisen integroitumisesta nykyiselle asuinsijalleen. Valtion perimysehdoin oikeutta ei voida rajoittaa. Pinheiron periaatteiden pohjalta suomalaiset evakot ovat ensisijaisia ja pakkoluovutetulla alueella nyt asuvat venäläiset toissijaisia oikeudenomistajia. Sekä Suomi että Venäjä ovat vastuussa siitä, että evakkojen oikeudet toteutuvat. YK:n Pinheiron periaatteet ovat suostuttelevaa normistoa. Ne perustuvat kansainvälisiin lakeihin ja sopimuksiin, eivät taannehtivuuteen. Kyse ei ole uudesta säännöstöstä, vaan asiantuntijoiden toteuttamasta vanhojen normien aikaisempaa selvemmästä esittämisestä.

Suomi on usein korostanut YK:n roolia, sen periaatteiden merkitystä ja sitovuutta. Jo YYA:n 7. artikla korosti YK:n periaatteita samoin kuin sen muukin teksti. Myös Suomen ja Venäjän välinen keskinäinen sopimus 4.5.1996 tuo tätä asiaa esille, mutta silti Suomi ei ole ottanut restituutioasiaa esille Venäjän kanssa. Neuvostoliiton kanssa 8.2.1989 tehdyssä sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojelua koskevassa sopimuksessa puhutaan pakkotoimenpiteistä, kuten kansallistamisesta, pakkolunastuksesta tai muista vastaavista haltuunottotoimenpiteistä. Tällöin näistä tulee maksaa asianmukainen korvaus. Suomen hallituksen mukaan kyseinen sopimuskohta on sopusoinnussa hallitusmuodon 12 §:n määräysten kanssa. Vuoden 1997 valtiopäivillä (HE 83/1997) käsiteltiin sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojelua Venäjän kanssa. Tällöin todettiin, että neuvostoaikana säädetty suojelu soveltuu edelleen. Sijoitusten suojelu tukee vahvasti omistusoikeuden pysyvyyttä.

Hallituksen esityksessä (32/2003) tuodaan esille, että YK:n yleissopimuksen 25 artiklan 2 kappaleen mukaan rikosten uhrit voivat hakea vahingonkorvausta ja rikoksella viedyn omaisuuden palauttamista. Vaikka tämä esitys koskee rikollisuutta yleisesti, se soveltuu hyvin myös Neuvostoliiton evakkoihin kohdistamiin omaisuusrikoksiin. EU-komissio on asettanut rikoksen uhrin oikeuksien lujittamisen strategiseksi prioriteetiksi. Suomi EU:n jäsenenä on tämän esimerkiksi eduskunnan Suuren valiokunnan istunnossa vuonna 2011 tuonut esille. Suomen kannan mukaan erityistä huomiota on kiinnitettävä haavoittuvan uhrin asemaan. On taattava, että uhrin oikeudet, erityisesti ihmisarvo sekä yksityis- ja perhe-elämän suoja ja omistusoikeus, tunnustetaan ja että niitä noudatetaan. Suomen nykyinen hallitusohjelma pyrkii vahvasti edistämään ihmisoikeuksien toteutumista. Evakkojen restituutioasiassa hallitus siten toimii itse määrittämiensä periaatteiden vastaisesti.

Suomella ja suomalaisilla evakoilla on täysi oikeus vaatia restituution toteuttamista eli omaisuutensa palauttamista. Mikäli palauttaminen ei ole mahdollista, on Venäjän korvattava täysimääräisesti aiheuttamansa vahingot. Lisäksi korvattavaksi jää omaisuuden lähes 70 vuoden käyttö. Suomen valtion velvollisuus on perustuslakinsa mukaisesti tehdä kaikkensa evakkojen omistukseen liittyvien oikeuksien toteuttamiseksi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä talvi- ja jatkosodan suomalaisevakkojen omaisuuden, erityisesti kiinteän omaisuuden, takaisinsaamiseksi Neuvostoliiton Suomelta pakkoluovuttamalla alueella, entä mistä syystä suomalaisomaisuuden restituutiota ei vielä ole käynnistetty?


Helsingissä 3. päivänä maaliskuuta 2014
Olli Immonen /ps

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (39 kommenttia)

Käyttäjän perttikostiainen1 kuva
Pertti Kostiainen

Älä ala sekoileen, noi asiat on menneet

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Pertti Kostiainen 3.3.2014 10:16. Kuinka niin menneet? Onko omaisuuden ryöstön ja väkivaltaisen ottamisen osalta joku määräaika, jonka jälkeen se siirtyy ryöstäjän omaisuudeksi?

Voin kertoa, ettei sellaista säädöstä ole. Kansainvälisen lain mukaan tilanne on yksiselitteisen selvä: omistus on pysyvä.

Et kai sentää tue väkivallan tulosten hyväksikäyttöä?

Mikko Saarinen

Valitsit juuri oikean ajankohdan!

Venäjä joutuu nimittäin tekemään myönnytyksiä EU:lle, NATOlle ja ennenkaikkea Saksalle, saadakseen pidettyä kauppasuhteensa ennallaan. Ruplan kurssi on jo romahtanut.

Antti Jokinen

Asiahan on hyvä ja oikea. Ajankohta sinänsä ei taida olla paras mahdollinen.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Antti Jokinen 3.3.2014 10:30. Eikö ajankohta itse asiassa ole erittäin hyvä? Jos joskus, niin tällä hetkellä Venäjä tarvitsee luottamusta herättäviä toimenpiteitä, ei vain valheellisia rauhanpuheita.

Luottamus ei palaa kuin tekojen kautta. Palauttamalla evakkojen omaisuus ja palauttamalla Suomelta ja suomalaisilta ryöstetyt alueet Venäjä saa paljon, erittäin paljon, positiivista glooriaa maailmalla. Siihen ei Putinista ole, mutta ei hänen aikansa muutoinkaan enää kauaa kestä.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Venäläisten joukkojen vetäytyminen Krimiltä ja Venäjän anteeksipyyntö Ukrainalle "erehdyksistä" taitavat olla todennäköisempiä tapahtumia kuin se, että Venäjä maksaa suomalaisille evakoille korvauksia.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tällainen ajoitus moiseen kannanottoon muodostaisi meille vakavan turvallisuuspoliittisen uhan.

On turha kuvitella, että Venäjän karhu nukkuisi nälkäkuoleman partaalla talviunta ja sitä voi käydä potkimassa ahteriin ihan huvikseen. Vaikka talous olisi muuten kuralla, niin sikäläisessä puolustusbudjetissa se ei ole näkynyt.

Kyllä siellä on seurattu silmä kovana Euroopan viimeistä suurvaltahanketta ja nyt Venäjä antaa heille tyypillisen ja riittävän vahvan signaalin lännelle, missä kohtaa kulkee läntisen koalition laajenemisen rajat.

Asia on nyt niin, että Suomi voi inistä Venäjälle jotakin Euroopan selän takaa, mutta Venäjään kohdistetut talouspakotteet palaavat myös Suomeen kaasu- ja öljyputkia pitkin. Peräti 70 % tuomastamme energiasta on peräisin Venäjältä. Suomi on jo antanut ymmärtää, että Venäjän kannattaa suunnata osa vastatoimistaan meihin ja sen Putin tulee kylmän viileästi tekemään, ellei neuvotteluhalukkuutta löydy.

Suhteellisuudentaju olisi hyödyllinen ominaisuus myös poliitikolle.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Timo Isosaari 3.3.2014 11:01. Oletko ajatellut, kuinka kauan Putin vielä hallitsee? Merkel on Putinin osalta oikeassa. Jopa venäläiset tulevat havaitsemaan, että isovenäläinen ja nationalistinen uho kääntyy ja on jo kääntynyt pahasti heitä itseään vastaan. Emme elä enää feodaaliherrojen aikaa.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Putin saattaa hallita vielä kauden-pari, koska tässä pelissä hänestä kasvaa lähes pyhimyksen veroinen johtaja Venäjälle, lännen joutuessa täydellisesti nöyrtymään Ukrainan tilanteessa.

Merkel on sikäli oikeassa, että jollakin on kajuutta sumentunut, mutta se joku ei ole Putin, vaan Merkel itse.

Putin=realisti
Merkel=utopisti

Nämä eivät välttämättä ole henkilöominaisuuksia, mutta tilannetajun suhteen asia on näin.

Martti Kauppila

Sinä voit panna sen pääsi pensaaseen ja jatkaa suomettumista. Venäjällä ei ole mitään asiaa sanoa, mihin eurooppalaiseet valtiot haluavat vaapaehtoisesti liittyä. Venäjälle se ei kuulu tippaakaan.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Ansiokasta pitää asiaa virallisesti vireillä. Oikeus omaisuuteen ei riipu ajan kulumisesta.

Kaikki esitetyt argumentit eivät ole yhtä hyviä. Puhe rikoksen uhreista ja omaisuusrikoksista ei ole ehkä hedelmällinen lähestymistapa. Jokin rahallinen hyvitys ei ole hyväksyttävä vaihtoehto, jos tavoitteena on saada takaisin jokin tietty tontti ja kallio.

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Isän maat jäi sinne. Saisinko minäkin näin perillisenä tuplat? Ei tosissaan,eiköhän unohdeta.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Tauno Vornanen 3.3.2014 12:02. Oletko ajatellut, mitä silloin hyväksyt, kun haluat unohtaa? Hyväksyt väkivallan käytön. Hyväksyt vääryyden.

Haluat unohtaa. Se on hyvä ajatus periaatteessa, mutta unohtavatko kansan meemit suuren vääryyden koskaan? Eivät unohda, ennen kuin asia korjataan oikeudenmukaisesti. Venäjä tulee ikuisesti kantamaan roistovaltion leimaa, kunnes tämäkin asia korjataan oikein. On siten Venäjän etu lähteä korjauksen tielle.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Karjalan palauttamien Suomelle olisi vain rahanreikä - näin uskovat useimmat Suomessa.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Jos tätä asiaa lähestyttäisiin rationaalisesti, niin nykyisen konfliktin jäädessä taakse, alettaisiin hiljalleen puuhaamaan Karjalasta Venäjän ja Suomen väliin vapaakauppa-aluetta noin vuosikymmenen suunnitteluperiodilla.

Tähtäimenä olisi yhteinen portti Jäämerelle ja kenties alueen puolin ja toisin vapaa omistuspolitiikka. Alueen länsipuolella ei olisi venäläisillä mitään asiaa omistuksiin, eikä vastaavasti itäpuolella suomalaisilla.

Tässä vaiheessa toki ei ole näiden skenaarioiden paikka, mutta eri vaihtoehtoja on olemassa, kunhan ne halutaan nähdä molemminpuolisten intressien kautta.

Venäjä tuskin innostuu missään vaiheessa Immosen aloitteesta.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Lauri Kiiski 3.3.2014 12:10. Karjalan palautuksesta ei eduskuntakysymyksessä käsittääkseni puhuta kuin yhdessä lauseessa, jossa todetaan, että palautus ja evakkojen restituutio-oikeus ovat eri asioita.

Restituutio-oikeus on erittäin selkeästi säännelty kansainvälisissä laeissa ja sopimuksissa.

Olen perustellut useissa eri yhteyksissä, että Karjalan ja Petsamon palautus muodostaa kaksi talousveturia Suomelle. Mutta myös Venäjälle. Mieti sitä asiaa syvemmin, niin hoksaat. Älä uskoa kaikkea sitä, mitä on sinullekin väitetty. Koska en tiedä ikääsi, totean vain, että tätä konkurssipuhetta on väitetty viime sodista lähtien, jotta suomalasiet olisivat hiljaa. Kyseessä on suuri valhe ja propaganda.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Sotilaallisesti liittoutumattoman pikkumaan kansanedustaja ehdottaa että aletaan Venäjältä vaatimaan jotakin samaan aikaan kuin toista sotilaallisesti liittoutumatonta suurempaa maata mahdollisesti pilkotaan Venäjän taholta osiin.....

Juuri tähän aikaan kannattaakin laitella aloituksia korvauksista, kun viereisen ydinasemaan johtajan todellisuudentajua epäillään maailman johtajien taholta....

Ei siinä mitään, voisi omille sukulaisillekin ehkä tulla korvauksia, mutta sen uskominen että niitä Putinilta saataisiin, vaatii jo jotain naiivisuuden maailmanennätystä.

Käyttäjän seppopmuurinen kuva
Seppo Muurinen

Varmaankin hyvin aiheellinen kysymys ja kun vielä Suomi ei ollut aiheellinen/syyllinen sodankäyntiin + sotakorvaukset maksettiin urhoollisella sukupolvella.
Mutta aikaa kulunut jo 70v. että miten kauaksi yleensä voidaan mennä yleensä sodissa jos ja kun aletaan vaatia korvauksia,on jo toinen juttu kun vielä silloiset sodan aloittajat ovat kuolleet.

Periaatteesa kuitenkin hyvä kysymys !

Pekka Heliste

Juutalaiset ovat halunneet palata maille, joilta karkotettiin 2000 vuotta sitten

Äitini on Petsamon evakkoja ja kävin siellä 1990 luvun alussa työmatkalla.
Poikkesin Liinahamarissakin ja yritin löytää äitini entistä asuinpaikkaa, mutta kaikki oli muuttunut.

Paikalle tuli sotialita ja kiitin heitä kädestä pitäen, että karkottivat äitini sieltä Jumalan hylkäämältä rannikolta.

Kamalinta mitä minulle olisi voinut sattua olisi ollut elää Liinahamarissa.

Eikä äitinikaään ole kiinnostunut palaamaan sinne.

Jos joku venäläinen on onnellinen sillä paikalla niin olkoon

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Seppo Muurinen 3.3.2014 14:27. Eikö nyt vasta ala olla aika, jolloin uskalletaan asiasta puhua? Neuvostoaikana se oli mahdotonta. Ei kansainvälinen laki tunne mitään määräaikaa, jolloin ryöstetty omaisuus siirtyisi ryöstäjän omaisuudeksi.

Vanha venäläinen sananlasku, minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa, ei pidä paikkansa, vaikka sitä paljon käytetäänkin.

Olen samaa mieltä, että erittäin hyvä, että hallitukselta kysytään, miksi se lymyää ja on hiljaa. Miksi se pelkää.

Käyttäjän seppopmuurinen kuva
Seppo Muurinen

Veikko Saksi - on hyvä yhtyä täällä Sinun mielipiteisiisi kuin myös hyvä että näistä asioista voidaan keskustella rauhanomaisesti ja totuudenkin mukaisesti !

Ei Karjalaa voida koskaan unohtaa sotakorvauksineen,eikä sen ajan sukupolvea koskaan ... kiihkotta rauhanomaisesti rajan molemminpuolin !

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Suomen pääsy Jäämerelle on kyllä tärkeää, yhteys oli jo valmiina Petsamoon kun jouduttiin alue Neuvostoliittoon luovuttamaan. Nyt se olis tärkeä kauppareitti Kiinaan esim. Karjala on jäänyt Kansallispuisto-alueeksi suurimmalta osaltaan.

Pekka Heliste

Heh, ei ole mitään järkeä roudata tavaraa läpi Suomen Liinahamariin.

Kirkkoniemessä on hyvä satama, Murmanskiin pääsee rautatietä ja Narvikkin on kohtuullisten kulujen päässä

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Petsamon pysyminen Suomella olisi muuttanut Pohjoisen Suomen kehityksen ihan toisenlaiseksi kuin nyt.
Koillisväylä lyhentää kauppareittiä Aasian ja Euroopan väliä 5000-8000km. Liinahamarin satama on jäätön ympäri vuoden ja on ollut Suomelle tärkeä, ja niin se olisi vieläkin.
Tavaroiden roudaus 8000km pitempää Hesa-Suezin kanavan kautta Japaniin nykyisillä rikkidirektiiveillä ei olisi järkevää, hinta-ero on liian merkittävä. (hehhee)

Pekka Heliste

Helsingistäkin voidaan kuljettaa Koillisväylää pitkin eikä tarvita 1000 km maakuljetusta alkupäässä

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Molemmat on tärkeitä reittejä, ja kun Liinahamarin syväsatama yli 20m syväydellä olisi takaamassa suorimman reitin Aasian markkinoille, ei ikinä jouduttaisi ns. mottiin. Petsamo olisi turvallisuuden kannalta myös tärkeä meille.

Pekka Heliste

Liinahamari ei ole suorin reitti, sillä teollisuus on Suomessa etelä-Suomessa

Liinahamari edellyttää kallista ja pitkää maakuljetusta arktisissa olosuhteissa, laivaus lyhyen maamatkan jälkeen etelässä on kustannustehokkaampi ratkaisu.

Motti on epätodennäköinne ja silloinkin on käytössä Narvik tai maakuljetus Ruotsin kautta

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Se 8000km lyhyempi reitti on vaikea perustella kalliimmaksi, kuin kiertely sulkujen kautta kalliilla polttoöljyllä samaan osoitteeseen Aasiassa.
Petsamo on Venäjän ja pysyykin siellä kun ei Neuvostoliiton hajoamisen aikaan osattu vaatia oikaisua vääryyteen.
Teollisuus on kehittynyt Petsamon menetyksen jälkeen etelään, kehitys olisi ollutkin toisenlainen kun Liinahamarin syväsatama olisi jäänyt meille. Terästehtaat on pohjoisessa, ehkä tuotantolaitoksiakin olisi syntynyt eri paikkakunnille. Kokovuoden sulana olevalle syväsatamalle olisi suuri taloudellinen merkitys kun ilmasto muuttuu ja koillisväylä on käytössä.. Jäämeren öljykuljetukset ym..öljynporaukset mitä mahdollisuuksia se toisi meille.
No niin, mutta nyt keskitytään Ukrainan kriisiin, mitähän siitäkin seuraa.

Pekka Heliste

Höpö höpö, pohjoisessa ei ole koskaan ollut työvoimaa kuin niemksi.
Lapissa oli parhaimmillaankin 200000 asukasta eikä sinne olisi koskaan saatu enempää asukkaita.

Lappi on aina ollut muuttotappioalue, sillä luonnonolosuhteet ovat sen verran kovat. Junien kulkukin arktisissa oloissa on epävarmaa

Ja jos ajaa Helsingistä Norjan rannikkoa Koillisväylälle niin eipä siinä montaa sulkua ole.

Ja Suomen veintimäärät ovat niin pieniä kooltaan/painoltaan että se kannattaa viedä ensin Rotterdamiin ja seiltä suurella konttilaivalla Aasiaan .

Eikä USA:aan/Kanadaankaa saa jaa runsasrikkisellä polttoaineella ja moni Aaasian maakin on kiletänyt sen

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Immoselta näyttää olevan unohduksissa tieto, että nuo alueet menetettiin hävityn, itse aiheutetun hyökkäyssodan seurauksena laillisella ja edelleen voimassa olavalla rauhansopimuksella.

Evakot eivät ole kaikki pakolaisia vaan sodan ja alueluovutuksen jaloista siirrettyjä eli evakuoituja ja sen jälkeen uudelleen asutettuja. He ovat myös saaneet korvauksen kärsimistään menetyksistä.

Mitään restituutio-oikeutta ei kenelläkään ole koska alueet siirtyivät NL:lle jossa ei tunnettu yksityistä maanomistusta vaan omistusoikeus siirtyi siihen liitetyillä alueilla NL:n valtiolle. Sen jatkumona ne nykyisellä Väjällä on heidän lainsäädäntönsä mukaisesti nykyisillä omistajilla.

Jos he jostakin kummallaisesta historianoikusta, esim. jonkun masinoimalla sotilaallisella valloituksella ja sen jälkeen omistusoikeudenluovutuksella, saisivat omistusoikeuden niin ennakkotapaus Jatkosodan hyökkäysvaiheesta osoittaa, että omistusoikeuden siirto vaatii erillisen lainsäädännön ja maksettujen korvausten takaisinperimisen.

Immosen olisi ollut parempi harkita asiaansa hieman tarkemmin, ettei osoittaisi tietämättömyyttään ja harkintakyvyn puutetta.

Martti Kauppila

"Immoselta näyttää olevan unohduksissa tieto, että nuo alueet menetettiin hävityn, itse aiheutetun hyökkäyssodan seurauksena laillisella ja edelleen voimassa olavalla rauhansopimuksella."
----Rauhansopimukseda ei ole yksityisen omaisuuden luovutuspaperi.

"Evakot eivät ole kaikki pakolaisia vaan sodan ja alueluovutuksen jaloista siirrettyjä eli evakuoituja ja sen jälkeen uudelleen asutettuja. He ovat myös saaneet korvauksen kärsimistään menetyksistä. "

----Korvauskaan ei ollut yksaityisen maisuuden luovutuspapaeri. Se oli avustuluonteinen korvaus ja ei kattanut lähsskään menetetyn oamisuuden arvoa.

"Mitään restituutio-oikeutta ei kenelläkään ole koska alueet siirtyivät NL:lle jossa ei tunnettu yksityistä maanomistusta vaan omistusoikeus siirtyi siihen liitetyillä alueilla NL:n valtiolle. Sen jatkumona ne nykyisellä Väjällä on heidän lainsäädäntönsä mukaisesti nykyisillä omistajilla."

NL tunnettiin yksiyinen maanomistus. Neuvostoliiton perustuslaki tunsi yksityisomaisuuden. Voidaan perustellusti sanoa, että suomalaiset evakot yhä omistavat pakkoluovutetuilla alueilla olevan omaisuutensa, vaikka tämä omistus onkin ollut latenttia yli 60 vuotta. Omistus ei siten ole ollut aktiivista ja toimivaa, eikä omistaja ole päässyt hallinnoimaan omaisuuttaan tai käyttämään omistajan oikeuksiaan.

"Jos he jostakin kummallaisesta historianoikusta, esim. jonkun masinoimalla sotilaallisella valloituksella ja sen jälkeen omistusoikeudenluovutuksella, saisivat omistusoikeuden niin ennakkotapaus Jatkosodan hyökkäysvaiheesta osoittaa, että omistusoikeuden siirto vaatii erillisen lainsäädännön ja maksettujen korvausten takaisinperimisen."

Ei omistusoikeutra voi siirtää, koska suomalaisten yksityisen omaisuuden omistusokeus on edelleen heillä.

Itse osoitat tietämättömyyytä, kuten yleensä.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Kauppila kirjoitti: "Ei omistusoikeutra voi siirtää, koska suomalaisten yksityisen omaisuuden omistusokeus on edelleen heillä."

Miksi Talvisodan ja alueiden takaisinvaltauksen jälkeen tarvittiin "Laki eräiden valtakunnan yhteyteen palautetulla alueella olevaa omaisuutta koskevien oikeuksien ennalleen palauttamisesta" (839/1941) jos alueiden liittäminen NL:on ei vienyt omistusoikeutta? Miten Jatkosodan jälkeinen alueiden liittäminen olisi poikennut Talvisodan jälkeisestä?

Kauppila kirjoitti: "Korvauskaan ei ollut yksaityisen maisuuden luovutuspapaeri. Se oli avustuluonteinen korvaus ja ei kattanut lähsskään menetetyn oamisuuden arvoa."

Miksi korvauslain nimi oli "Laki alueluovutuksen johdosta menetetyn omaisuuden korvaamisesta" jos alueluovutusten takia ei MENETETTY omaisuutta?

Martti Kauppila Vastaus kommenttiin #38

Tässä mainistemassasi laissa ei puhuta mitään evakkojen yksityisestä omaisuudesta.

Martti Kauppila

Aivan loistava aloite perussuomalaisllta.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Ministeri Tuomioja on vastannut Immoselle ja pätevästi, asiallisesti ja hyvin perustellen vastasikin. Olen viime aikoina ollut hieman pettynyt Tuomiojan otteisiin mutta tällä kertaa hän vastasi ihan asiaa: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_...

Martti Kauppila

Tuomioja unohtaa ketterästi, että tuossa Suomen ja Venäjän rajasopimuksessa on maininta, että rajoja voidaan tarviottaessa muuttaa rauhanomaisesti neuvotellen. Myöskin se Tuomioja "unohtaa", että yksityissomaisuus ei vaihtanut omistaa, vaikka alue pakkoluovutettiin.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Suomella ja Venäjällä ei liene rajasopimusta. En ainakaan sellaista Finlexistä löytänyt (pl. aikoinaan v. 1960 NL:n kanssa tehty ja edelleen muutettuna voimassa oleva sopimus valtakunnan rajalla noudatettavasta järjestyksestä ja rajatapahtumain selvittämisjärjestyksestä).

Meidän rajamme Venäjän suuntaan perustuvat Pariisissa 1947 solmittuun rauhansopimukseen.

Sen sijaan on "Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välinen sopimus suhteiden perusteista" vuodelta 1992 (http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992...). Siitä en löytänyt itse sopimuksesta enkä sen voimaan saattaneesta asetuksesta mitään rajojen muuttamisesta. Sen sijaan siellä vakuutetaan kunnioitettavan rajojen loukkaamattomuutta ja alueellista koskemattomuutta.

Samaisessa sopimuksessa viitataan myös ETYKin periaatteisiin. Niiden mukaan rajoja on mahdollista neuvotellen muuttaa. Siihen kuitenkin sen mukaan tarvitaan halukkaat ja vapaaehtoiset osapuolet neuvottelemaan. Sellaisia ei ole.

Minun käsittääkseni Tuomioja on muistanut ihan oikein, että NL:ssa, jolle Pariisin rauhansopimuksen mukaan alueita luovutettiin, sen lakien mukaan ei tunnettu yksityistä kiinteistönomistusta. Kyseiset maa-alueet siis siirtyivät NL:n valtion omistukseen. Niitä on sittemmin NL:n hajottamisen jälkeen yksityistetty kun on jälleen mahdollistettu yksityinen maanomistus.

Samaten Tuomioja muisti ihan oikein, että menetykset korvattiin omistuksensa menettäneille. Asia on siis loppuunkäsitelty jo 1940-luvulla.

Martti Kauppila Vastaus kommenttiin #41

Myyryläinen, menetyksiä korvattiin, mutta se ei ollut yksityisn omaisuuden luovutuspaperi.

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari

Veli venäläinen ajoi aseiden kans äitini kotoaan Sallasta.

On se kumma jos sitä kotia sais vaatia takaisin.

Toimituksen poiminnat